Olen Noora Putkonen, osteopaatti AMK ja aiemmalta koulutukseltani biokemian alan FT. Osteopaattina olen myös Valviran nimittämä ja valvoma terveydenhuollon ammattilainen. Osteopatiasta kiinnostuin itse omien selkäkipujen ja rasitusvammojen takia, ja olenkin saanut osteopatiasta merkittävää apua omien haasteideni kanssa. Jatkokouluttaudun säännöllisesti muun muassa lastenosteopatian ja embryologian parissa. Olen lisäksi käynyt doulakoulutuksen (Doulakka 2017), joten voin tukea lapsiperheitä odotusajalta lähtien myös synnytykseen valmistautumisessa. Kaikenlaiset asiakkaat erilaisine oireineen, urheiluvammoista päänsärkyyn, stressiin ja uupumusoireisiin, ovat tervetulleita hoitoon. Tällä hetkellä toimin osteopaattina Helsingissä: Kulosaaressa ja Töölössä. Lämpimästi tervetuloa hoitoon!
Osteopatiapalveluita Helsingissä: Kulosaaressa ja Töölössä. Myös osteopatiaa kotikäyntinä, kysy sähköpostitse: osteopaattinooraputkonen@gmail.com tai viestillä +358415189499. Olen instagramissa @osteopaatti_noora.
Osteopaatin rooli on mahdollistaa lihasten, nivelten, luu- ja sidekudosrakenteiden saumaton yhteistyö kehon fysiologian kanssa. Ongelmat näillä tasoilla voivat vaikuttaa hermoston, nestekierron, ruoansulatuksen tai hormonaaliseen epätasapainoon ja vastavuoroisesti ongelmat hermostossa, nestekierrossa ja muissa fysiologisissa toiminnoissa voivat vaikuttaa lihasten, nivelten, sidekudosten ja luurakenteiden optimaaliseen toimintaan. Osteopatian perustajan, Andrew Taylor Stillin, sanoin "Terveyden löytäminen on tohtorin (osteopaatin) tavoite, kuka vain voi löytää sairauden". Osteopatiassa tämä tarkoittaa terveyden etsimistä ja edistämistä asiakkaan kehossa, ei vain sairauteen keskittymistä. Osteopatian ydintä on huomioida ihminen kokonaisuutena, mikä tarkoittaa niin ihmisen sisäisiä ja fyysisiä ominaisuuksia, kuin ympäristön vaikutuksia. Osteopaatti pyrkii aina löytämään oireiden syyn, ei pelkästään oiretta. Tämä tarkoittaa usein sitä, että hoito voi tapahtua muuallakin kuin oirealueella.
Osteopatian periaatteet:
1. Keho on dynaaminen kokonaisuus, jonka terveyteen vaikuttavat ihmisen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky.
2. Keholla on luontainen itsesäätely- ja paranemismekanismi, joiden avulla keho pyrkii säilyttämään sisäisen tasapainonsa.
3. Kehon rakenne ja toiminta ovat keskenään vuorovaikutuksessa.
4. Osteopaattinen hoito perustuu näiden periaatteiden huomioimiseen.
Tyypillisiä syitä hakeutua osteopaatin vastaanotolle:
OSTEOPATIA ON KOKONAISVALTAINEN, MANUAALINEN HOITOMUOTO, JOLLA TASAPAINOTETAAN KEHOA JA SEN TOIMINTAA. OSTEOPAATTI ON VALVIRAN LAILLISTAMA JA VALVOMA TERVEYDENHUOLLON AMMATTILAINEN. HOITO PERUSTUU VAHVASTI ANATOMIAN JA FYSIOLOGIAN TUNTEMISEEN JA NIIDEN VUOROVAIKUTUSTEN YMMÄRTÄMISEEN. OSTEOPATIASSA PAINOTTUU ASIAKKAAN TILANTEESEEN LIITTYVÄ HAASTATTELU JA TUTKIMINEN. TARVITTAESSA OSTEOPAATTI OHJAA LISÄTUTKIMUKSIIN.
HOITO ON TEHOKASTA JA TURVALLISTA SEKÄ SOPII KAIKENIKÄISILLE VAUVAIÄSTÄ LÄHTIEN.
”To find health should be the object of the doctor. Anyone can find disease.” (Andrew Taylor Still)
Osteopatia sopii kaikenikäisille vauvasta lähtien. Vastasyntyneen jännitykset voivat olla peräisin raskausajalta tai synnytyksestä, ja jännitykset voivat oireilla esimerkiksi itkuisuutena, yli- tai alivireisyytenä, vatsavaivoina tai toispuolisuutena. Osteopatialla voidaan tukea vauvan kehoa jännitteitä vapauttamalla ja kehoa tasapainottamalla, jolloin oireet tyypillisesti lähtevät helpottamaan. Lääkärin konsultaatiota vaativissa tilanteissa ohjataan asiakasta hakeutumaan lääkärin tarkistukseen. Osteopatialla voidaan tukea myös vauvoja ja lapsia, joilla on todettu tai leikattu kireä kieli- tai huulijänne. Hoidossa voidaan tarkistaa imetysote ja tukea imetyksen sujuvuutta. Hoitokäyntien määrä riippuu aina yksilöllisestä tilanteesta ja sitä arvioidaan hoitokertojen aikana. Osteopatiassa lasta hoidetaan aina kuten lasta, ei kuin aikuista. Tämä tarkoittaa, että hoito on hyvin kevyttä ja kehoa kunnioittavaa, vauvoille ja lapsille ei tehdä nivelmanipulaatioita. Itse kouluttaudun jatkuvasti lasten osteopaattisen hoidon saralla, muun muassa sveitsiläisessä SOCK-koulutusohjelmassa (Swiss Osteopathic Center for Kids), joka on 6 vuoden aikana tapahtuva, 18-osainen koulutusohjelma.
Milloin vauvan kanssa on hyvä tulla osteopaattiseen hoitoon?
Lapsuusajan erilaiset kömmähdykset, isommat kolhut, liikkumiseen liittyvät (kehitykselliset) haasteet ja esimerkiksi iskut päähän on hyvä myös tarkastuttaa osteopaatilla, jotta niistä ei jäisi pitkäaikaisia jännitteitä kehoon. Myös korvatulehdus- ja flunssakierteissä voi kehon tasapainottaminen osteopatialla auttaa katkaisemaan kierteen.
Lapsen hoitokäynnillä edetään lapsen ehdoilla. Käynnin aluksi haastatellaan raskausajasta, synnytyksestä ja lapsen tilanteesta. Hoito voi tapahtua hoitopöydällä tai osteopaatin sylissä, leikin lomassa tai vanhemman sylissä, mikä lapselle parhaiten sopii. Hoitokäynti kestää 45-60min.
,
Raskausaika on erityistä aikaa sekä raskaana olevan keholle että mielelle. Raskauteen voi valmistautua jo suunnitteluvaiheessa huomioimalla ruokavaliotaan, valmistelemalla kehoa liikunnalla ja purkamalla kehon jännitteitä esimerkiksi osteopatialla. Stressiä on hyvä yrittää lievittää mahdollisuuksien mukaan, osteopatialla voidaan tasapainottaa autonomista hermostoa, ja tätä kautta rauhoittaa kehoa ja mieltä.
Raskausaikana voidaan hoitaa mitä vain vaivoja, joita esiintyy muulloinkin. Ensimmäisen kolmanneksen aikana on hoito varovaista ajan herkkyyden vuoksi, mutta tällöinkin on täysin mahdollista tulla hoitoon. Raskausaikana on hyvä hoitaa vanhoja jännitteitä, erityisesti jos niitä löytyy lantion alueelta. Raskauden aikana keho on joustavampi hormonaalisten muutosten ansiosta ja tästä johtuen myös osteopaattinen hoito vaikuttaa tehokkaammin jo kevyemmillä tekniikoilla.
Osteopaattiseen hoitoon voi hakeutua raskausaikana muun muassa selkäkipujen, niska-hartiaseudun oireiden, puutumisen, iskiasvaivojen, liitoskipujen, turvotuksen, hengityshaasteiden ja päänsäryn vuoksi. Myös toiminnalliset vatsavaivat, kuten ummetus, sekä suonikohjut ja peräpukamat voivat olla merkki nestekierron haasteista, ja osteopaattisella hoidolla voidaan vapauttaa lantion ja koko kehon nestekiertoa, ja mahdollisesti lieventää oireita.
Raskausajan osteopaattinen hoito on tavallaan myös vauvan hoitoa, sillä mahdolliset jännitteet raskaana olevan kehossa voivat vaikuttaa kasvavalla vauvalla olevaan tilaan. Erityisesti loppuraskaudessa vauvalla on pienenevä tila, jossa olisi kuitenkin hyvä pystyä liikuttamaan raajoja symmetrisesti. Osteopatian avulla voidaan optimoida vauvan olemassa olevaa tilaa esimerkiksi tasapainottamalla mahdollisia toispuolisuuksia. Tärkeitä rakenteita synnytyksenkin kannalta ovat muun muassa lonkankoukistaja-lihakset, jotka muodostavat synnytyksessä osan vauvan synnytyskanavaa. Olisi tärkeää, että lihakset voivat rentoutua ja supistua synnytyksen aikana. Osteopaattisessa hoidossa varmistetaankin, että synnytyksen lähestyessä nämä rakenteet ja lantio ovat joustavia ja valmiita synnytykseen. Hyviä tapoja testata lantion ja lonkankoukistajien tilannetta on tehdä kyykkyjä, esimerkiksi syväkyykky on mainio asento ihan synnytyksessä, mutta siihen pääseminen voi jännitteiden myötä tulla haastavaksi.
Osteopaattinen hoito raskausaikana tapahtuu tilanteen mukaan selin, istuen ja/tai kylkimakuulla.
RASKAUSAIKANA KEHO MUUTTUU VAUHDILLA JA JOSKUS KEHO TARVITSEE TUKEA ERILAISTEN JÄNNITTEIDEN TAI KIPUJEN HELPOTTAMISEKSI. OSTEOPATIASTA ON APUA MYÖS SYNNYTYKSEEN VALMISTAUTUMISESSA.
Vastaanottoni Helsingissä:
Kulosaaren Elonaskeleella torstaisin.
Kulosaaren puistotie 42,
00570 Helsinki.
Töölössä Kätilökulmassa
tiistaisin.
Topeliuksenkatu 16,
00250 Helsinki.
PUHELIN: 041 5189499
SÄHKÖPOSTI: osteopaattinooraputkonen@gmail.com
Peruutukset tulee tehdä viimeistään 12h ennen aikaa. Sen jälkeen tehdyistä peruutuksista ja peruuttamatta jätetyistä ajoista peritään hoidon hinta.
Blogista löytyy kirjoituksia ajankohtaisesta tutkimustiedosta, joka liittyy osteopatiaan sekä tietoa osteopatiasta erilaisiin oireisiin liittyen.
Vauvan mikrobiomi ja suolisto-aivoakseli
Mikrobiomi on ollut tärkeä osa ihmisen elämää evoluution alusta alkaen. Mikrobien ekosysteemi on vaikuttanut menneiden sukupolvien ja esi-ihmisten fenotyyppiin ja mikrobiomi on samanaikaisesti kehittynyt ja valikoitunut ihmisen evoluution ohessa. Elämme symbioosissa mikrobien kanssa ja ne elävät kaikilla pinnoillamme: iholla, suolistossa ja muilla limakalvoilla. Tutkimuksissa on huomattu mikrobiomin merkitys esimerkiksi immuunijärjestelmän, hermoston ja aivojen kehityksessä sekä stressireaktiivisuudessa.
Kaksi kolmasosaa immuunijärjestelmästä sijaitsee suolistossa. Siksi suoliston mikrobiomilla on äärimmäisen tärkeä merkitys niin immuunijärjestelmän kuin hermoston kehitykselle. Niin kutsuttu suolisto-aivoakseli kuvaa suoliston ja aivojen yhteistoimintaa, johon kuuluvat itsenäisesti toimiva enteerinen hermoston sekä aivoihin yhteydessä olevia autonomisia hermoja, kuten vagushermo.
Autonominen hermosto säätelee ruoansulatusta ja suoliston toimintaa. Sympaattinen hermosto kiihdyttää sydämen sykettä ja aktivoi energiavarastojen käyttöä esimerkiksi henkilön vireystilan kohotessa tai liikunnan yhteydessä. Sympaattisen hermoston aktivaatio vähentää ruoansulatustoimintaa. Parasympaattinen hermosto, johon myös vagushermo kuuluu, rauhoittaa sydämen sykettä ja edistää suoliston toimintaa ja ruoansulatusta. Sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintojen tasapaino on tärkeää ihmiskehon optimaalisen toiminnan kannalta ja sympaattisen hermoston ylivalta, jota voi tulla esille esimerkiksi pitkittyneen stressin seurauksena, voi aiheuttaa moninaisia oireita myös vatsan toimintaan. Muun muassa Chronin tauti, haavainen paksusuolitulehdus ja ärtyneen suolen oireyhtymä on liitetty parasympaattisen hermoston toiminnanhäiriöön ja vagushermon heikentyneeseen toimintaan.
Vagushermo kertoo aivoillemme kehon sisäisestä tilasta interoseption kautta. Suoliston sisältö ja mikrobien aineenvaihduntatuotteet vuorovaikuttavat suoliston alueella erilaisiin solutyyppeihin, jotka muun muassa tuottavat serotoniinia – tärkeää hermovälitysainetta, joka vaikuttaa mm. mielialaan. Lisäksi aineenvaihduntatuotteita voi joskus kulkeutua vagushermon säikeiden kautta aivoihin ja välillisesti aiheuttaa viestinvälitystä kohti aivoja. Aivoissa viestit saavat aikaan esimerkiksi ruokahalun tuntemuksia ja vaikutuksia suoliston liikkeissä. Autonomisen hermoston aktiivisuus muuttaa suoliston läpäisevyyttä, eritystä ja immuunipuolustusta ja näin ollen saattaa vaikuttaa mikrobien kasvuolosuhteisiin.
Miten osteopatia voi tukea mikrobiomia ja suolisto-aivoakselia? Osteopatialla voidaan vaikuttaa muun muassa autonomisen hermoston tasapainoon, vapauttaa esimerkiksi vagushermon toimintaa ja rauhoittaa yliaktiivista sympaattista hermostoa. Osteopatialla voidaan lisäksi edistää pallean toimintaa, joka vaikuttaa sekä vagushermon että suoliston ja rintakehän elinten tasapainoisempaan toimintaan. Se mitkä mikrobit kolonisoivat suoliston riippuu paljon vastasyntyneen vauvan altistumisesta erilaisille mikrobeille, mahdolliset antibioottikuurit elämän eri vaiheissa sekä se mitä ravintoa mikrobeille on. Lisäksi mikrobiomiin vaikuttaa suuresti suoliston olosuhteet, kuten hermoston tila, stressihormonit, sekä suolen aktivaatio ja peristaltiikka. Epätasapainoinen hermosto tai mikrobiomi voivat molemmat aiheuttaa toisen ärtymistä vastavuoroisesti ja tätä kautta aiheuttaa muun muassa vatsaoireita tai päänsärkyä. Osteopatian lisäksi voit edistää vatsan toimintaa ja suolisto-aivoakselia monipuolisella ruokavaliolla, liikunnalla sekä rentoutusharjoituksilla.
Lähteet:
Bonaz et al. 2018. The Vagus Nerve at the Interface of the Microbiota-Gut-Brain Axis. Front. Neurosci. 12(49): 1–9.
Carabotti et al. 2015. The gut-brain axis: interactions between enteric microbiota, central and enteric nervous systems. Ann. Gastroenterol. 28(2): 203–209.
Dominguez-Bello et al. 2019. Role of the microbiome in human development. Gut 68(6): 1108-1114.
Duan et al. 2021. Regulation of the autonomic nervous system on intestine. Front. Physiol. 12 (art. 700129): 1–12.
Heijtz et al. 2011. Normal gut microbiota modulates brain development and behavior. Proc. Natl. Acad. Sci. 108(7): 3047–3052.
Kalliomäki et al. 2018. Suoli-aivoakseli – mikrobiston ja hermoston monimuotoinen yhteys. Lääkärilehti 73(4): 203–207a.